Konservatismi - nykyaikamme katala käärme

Esitetään ensiksi kysymys, Mitä on konservatiivisuus?

Vastaus on seuraava: Konservatiivisuus on yhteiskunta, jossa aristokratia hallitsee.

Mitä vikaa on konservatiivisuudessa?

Konservatiivisuus tai konservatismi, mitä nimeä siitä käytämmekin, ei sovi yhteen demokratian, vaurauden ja sivilisaation kanssa. Se on tuhoisa järjestelmä, joka perustuu epäoikeudenmukaisuuteen ja ennakkoluuloihin ja petokseen, ja jolla ei pitäisi olla sijaa nykymaailmassa.

Nämä ajatukset eivät ole uusia. Itse asiassa niihin uskottiin vielä äskettäin. Nykyään kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä, jotka kutsuvat itseään "konservatiiveiksi", on vain vähän käsitystä siitä, mitä konservatiivisuus oikeastaan on. Heitä on petetty yhdellä ihmiskunnan historian suurista suhdetoimintakampanjoista. Ainoastaan ​​analysoimalla tätä petosta on mahdollista elvyttää demokratiaa.

1. Konservatismin tärkeimmät argumentit

Muinaisen Egyptin faaraoista ja Rooman itsekkäistä sotapäälliköistä alkaen aina nykyajan vallanpitäjiin, lähes jokaisessa kaupungistuneessa yhteiskunnassa koko ihmiskunnan historian ajan, on ollut ihmisiä, jotka ovat yrittäneet muodostaa itsestään aristokratian. Nämä ihmiset ja heidän liittolaiset ovat konservatiiveja.

Konservatiivisuuden taktiikka vaihtelee suuresti eri aikoina eri paikoissa. Konservatiivisuuden keskeisin piirre on on joka tapauksessa aina sama eli kunnioittaminen: psykologisesti sisäistetty asenne tavallisten ihmisten keskuudessa, että aristokraatit ovat parempia ihmisiä kuin he ovat.
  

Ihmiset, jotka uskovat, että aristokraatti oikeutetusti hallitsee yhteiskuntaa sen luontaisen ylivoiman takia, ovat konservatiivisia. Demokraatit puolestaan ​​uskovat, että he ovat kaikki yhtä arvokkaita. Konservatismi on demokratian vastakohta. Näin on ollut tuhansia vuosia.

Aristokratian puolustajat pitävät aristokratiaa luonnollisena ilmiönä, mutta todellisuudessa se on keinotekoisin asia maan päällä. Vaikka jokaisen aristokratian yksi tavoitteista on tehdä voimassa oleva yhteiskunnallinen järjestys pysyväksi ja ajattomaksi, todellisuudessa konservatismi on uudistettava joka sukupolvessa. Tähän on monta syytä, kuten aristokraattien sisäiset ristiriidat; institutionaaliset muutokset, jotka johtuvat ilmastosta, markkinoista tai sodankäynnistä; ja ideologiset voitot ja tappiot ikuisessa taistelussa demokratiaa vastaan.

Joissakin yhteiskunnissa aristokraatia on jäykkä, suljettu ja kerrostunut, kun taas toisissa se on enemmän yhteinen pyrkimys eri ryhmien kesken. Aristokraattien elämässä päätavoitteena on siirtää heidän etuoikeutensa lapsilleen.

Konservatismi joka paikassa ja aikana perustuu petokseen. Nykyään konservatiivisuuden petokset ovat erityisen hienostuneita yksinkertaisesti siksi, että kulttuuri on nykyään riittävän demokraattinen, niin etteivät aikaisempien aikojen myytit enää riitä.

2. Konservatiivien tärkeimmät tavoitteet

  

Konservatiivien mielestä sosiaaliset instituutiot ovat yhteiskunnan kannalta tärkeä pääoma, ja tätä pääomaa on suojattava estämällä sitä muuttumasta. Se on säilytettävä, koska yhteiskunta, josta se puuttuu, romahtaa anarkiaksi ja tyranniaksi. Innovaatiot ovat siis huono asia ja ennakkoluulot hyvä. Vaikka valtiolliset toimielimet voivat sietää vähäisiä uudistuksia vähäpätöisissä asioissa, järjestelmällinen kyseenalaistaminen uhkaa yhteiskunnallista järjestystä. Erityisesti järkeviä ajatuksia pidetään pahoina, sillä järkevästi ajattelevat ihmiset saattavat päättää yrittää korvata perinnölliset instituutiot uusilla, mikä on konservatiiveille mahdottomuus. Tätähän sanalla "konservatiivinen" tarkoitetaan eli pyrkimystä säilyttää vakiintuneet instituutiot.

 

3. Hierarkia

Konservatiivisuuden vastakohta on demokratia, ja demokratian halveksunta on ollut jatkuvasti nähtävissä konservatiivisessa argumentoinnissa. Sen sijaan konservatismi on väittänyt, että yhteiskunnan tulisi olla järjestäytyneenä järjestyksen ja luokkien hierarkiaan, ja sitä hallitsisi sen ylin hierarkkisen osasto, aristokratia. 

 
4. Vapaus

Tietenkin jokainen haluaa vapautta, joten konservatismillakaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin luvata vapautta mutta pidää itselleen oikeuden määritellä, mitä se vapaudella tarkoittaa. Todellisuudessa konservatismi on tarkoittanut monimutkaisia ​​asioita "vapaudella", ja käytännössä konservatismin todellisuus on monesti vapauden vastakohta.

Konservatismi muuttuu jatkuvasti autoritaarisuuden asteessaan, joten konservatiivisilla poliitikoilla ei ole vaikeuksia väittää olevansa vapauden puolella jossakin asiassa ja samaan hengenvetoon hyökätä kansalaisvapauksia vastaan toisessa asiassa.

Todellinen tilanne konservatiivisuuden ja vapauden suhteen on nähtävissä parhaiten historiallisessa yhteydessä. Konservatismi muuttuu jatkuvasti ja sopeutuu aina siihen, että se tarjoaa juuri ja juuri sen vapauden vähimmäismäärän, joka tarvitaan hallitsevan yhteenliittymän pitämiseen mukana yhteiskunnassa. 

   
Tämä on keskeinen konservatiivinen väite: vapaus on mahdotonta, ellei tavallinen kansa sisäistä aristokraattista ylivaltaa. Todellisuudessa monet nykyajan konservatiiviset teoreetikot ovatkin väittäneet, että vapaus ei ole lainkaan mahdollista. 


5. Onko mitään tehtävissä?

Ihmiskunta on kamppaillut tuhansien vuosien ajan esille konservatismin pimeydestä. Jokaisella askeleella konservatismilla on aina ollut etuna pitkä historiallinen oppimiskäyrä. Konservatiivisen yhteiskunnan toimintaa ovat aina johtaneet asiantuntijat. Useimmat typerät virheet on tehty ja unohdettu vuosisatoja sitten. Konservatiiveilla on aina ollut vapaa-aikaa kirjoittaa huolellisesti laadittuja kirjoja, joilla he oikeuttavat sääntönsä. Demokratia on sitä vastoin edelleenkin vielä kokeiluvaiheessa. 

Tärkeä demokratian innovaatio kuusikymmentäluvun aikana oli oikeuksien vallankumous. Oikeudet ovat demokraattisia, koska ne ovat rajoituksia mielivaltaiselle viranomaiselle, ja ihmisille, jotka uskovat, että heillä on etuoikeuksia yli muiden. 

Instituutiot pitää uskaltaa kyseenalaistaa. 


(Tämä katsaus perustuu osittain Philip E. Agren kirjoitukseen.)