Mikä kommunismissa mättää?

Vaikka kommunismin suosio on romahtanut sen huippuajoista, useammat kuin arvataankaan uskovat aatteeseen yhä?

Mikä kommunismissa viehättää? Miksi niin moni suomalainen kannatti aikoinaan kommunismia vaikka jokainen omin silmin näki, että kommunistiset maat ovat vankiloita, joista ihmisiä estetään pakenemasta piikkilankojen ja miinakenttien ja aseistettujen sotilaiden avulla? Jos nämä maat olivat sellaisia paratiiseja, minä suomalaiset kommunistit niitä pitivät, miksi maastamuutto olisi ollut ongelma. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee. Näinhän on aina ollut.

Kommunistisen aatteen kannatus Suomessa ei loppunut siksi, että ihmiset olisivat spontaanisti muuttaneet mieltään. Eivät he muuttaneet. He vain menettivät aktiivin kiinnostuksensa aatteeseen sen jälkeen, kun se Neuvostoliitossa kärsi haaksirikon ja sosialistista järjestelmää pidetty siellä enää pakolla pystyssä.

Nykyinen Vasemmistoliitto on kommunistien perillinen, ja se on todellisuudessa kommunistisempi kuin mitä luullaan. Se on vasemmistolainen versio uusnatseille. Historiallisista syistä johtuen sitä ei tuomita samalla tavalla kuin uusnatsit tuomitaan.

Sosialismilla tarkoitetaan tuotantovälineiden kollektiivista omistus (eli valtion monopolia). Sosialismiin siirtyminen edellyttää tuotantovälineiden yksityisten omistamisen poistamista eli omaisuuden pakko-ottoa valtiolle.

Palkka ja voitto ovat kaksi osaa samasta piirakasta, ja sosialismi vaatii, että voitto-viipaleen tulee nolla.

Sosialismin luontaiset teoreettiset ongelmat ovat peräisin sen määritelmästä eikä sen soveltamisesta. Sosialismin kannattajat joutuvat arvioimaan "kollektiivisen" omaisuuden arvon, koska tuotantotekijöitä ei vaihdeta vapailla markkinoilla. Ja ilman vaihtoa, ei voi olla oikeita hintoja, ja ilman hintoja ei ole mitään keinoa mitata tuotantokustannuksia.

Epävakaassa markkinataloudessa tuotantotekijöiden hinnat määräytyvät markkinoilla sen perusteella, mitä asioita kuluttajat haluavat, ja mitä he ovat valmiit niistä maksamaan.

Myös tappiot ovat tärkeä mittari taloudessa. Ne osoittavat, että markkinoille tuotettujen resurssien kustannukset ovat suuremmat kuin mitä tuotteet tuottavat. Tappiot osoittavat, että vaurautta on tuhottu kannattamattomasti.

Voitot antavat vastakkaisen signaalin. Ne edustavat talouskasvua ja vaurautta. Kannattava tuotantolinja on sellainen, jossa tavaran tekeminen maksaa vähemmän kuin mitä kuluttajat ovat halukkaita siitä maksamaan. Erotus on valmistajan voittoa.

Voitot ja tappiot eivät ole pelkästään tärkeitä kannustimia. Ne ovat ainoa tapa tietää, että varallisuutta luodaan sen sijaan, että se tuhoutuisi tuotantolinjoilla.

Sosialismissa on yksi omistaja, joka kilpailee vain itsensä kanssa. Kukaan ei voi sanoa varmasti, voitaisiinko tiettyä työkalua tai laitetta tai tehdasta käyttää tuottamaan jotain muuta tehokkaammin. Kukaan ei tiedä mitä kannattaa tuottaa tai kuinka paljon kannattaa tuottaa. Lopputuloksena on taloudellinen kaaos.

Ilman markkinoita emme voi tietää, mitä tai miten kannattaa tuottaa.

Ilman voitoista ja tappioista ja tuotantokustannuksista saatavia tietoja yrittäjät eivät voi harjoittaa taloudellista laskentaa.

Sosialistisessa järjestelmässä osa työntekijöistä työskentelee alueilla, joilla heistä ei ole hyötyä. Viljelijöitä lähetetään tehtaille ja räätäleitä lähetetään kaivoksille. Työntekijät ovat väärässä tuotannossa ja heillä on vääriä työkaluja.

Sosialismin epäonnistuminen ei riipu ajasta eikä paikasta. Sosialismi epäonnistuu aina ja kaikkialla, koska siinä on puutteellinen ydin: tuotantovälineiden "kollektiivinen" omistus.

Sosialismi ei toimi. Se johtaa talouden rappioon ja ihmisten köyhtymiseen. Rajat on pakko pitää suljettuna, ja järjestelmää on pakko pitää yllä väkivaltakoneistolla, jotta ihmiset eivät kapinoisi eivätkä jättäsi uppoavaa laivaa.